Pohjapaperi on käsittelemätön, pohjapaperi, joka on valmistettu massasta; sitä kutsutaan myös raakapaperiksi tai paperimassaksi. Se koostuu pääasiassa kasvikuiduista, ja yleisiä raaka-aineita ovat puu, ruoko, bambu, bagassi, riisi- ja vehnäolki, puuvilla ja hamppu. Kasvikuidut koostuvat pääasiassa selluloosasta, ligniinistä ja hemiselluloosasta, ja selluloosa on paperin perusrakennekomponentti.
Pohjapaperin fyysiset ominaisuudet vaikuttavat suoraan tai epäsuorasti tulostuslaatuun. Keskeisiä fyysisen suorituskyvyn mittareita ovat neliöpaino, paksuus, tiheys (tiiveys), jäykkyys, sileys ja likaisuus. Neliöpaino viittaa painoon pinta-alayksikköä kohden ja vaikuttaa fysikaalisiin ominaisuuksiin, kuten vetolujuuteen, repeytyskestävyyteen ja jäykkyyteen. Paksuus on suhteessa neliöpainoon ja tiheyteen, jolloin kuiturakenteen tiiviys on määräävä tekijä. Tiheydellä (tiheydellä) tarkoitetaan pohjapaperin painoa kuutiosenttimetriä kohden, mittaamalla sen rakenteen tiiviyttä. Tasaisuus viittaa pinnan topografiaan (epätasaisuusasteeseen), joka vaikuttaa rasteripisteiden lisääntymiseen ja musteen kulutukseen. Likaluku mittaa epäpuhtauksien esiintymistä paperin pinnalla. Jäykkyys ilmaisee paperin kestävyyttä toisen esineen aiheuttamaa painaumaa vastaan ja heijastaa kuiturakenteen karkeutta ja jäykkyyttä.
Veden imukyky on pohjapaperin kriittinen ominaisuus; mittausmenetelmiä ovat kapillaariabsorptionopeus, pinta-absorptionopeus ja Cobb-veden absorptio. Saniteettipohjapaperin tapauksessa jauhaminen voi parantaa kuitujen luontaista veden{1}}absorptiokykyä; kuitujen fibrillaatio ja hienoaineksen muodostuminen johtavat kuitenkin tiheämpään rakenteeseen ja alentuneeseen huokoisuuteen, mikä heikentää veden absorptiokykyä. Kreppaus lisää paperin bulkkia ja imukykyä, mutta heikentää sen lujuutta. Paine{4}}kuivausprosessi säilyttää suurimman osan saniteettipaperista ja parantaa sen imukykyä. Vaikka kohokuviointi voi vaikuttaa haitallisesti yksikerroksisen saniteettipohjapaperin imeytymiseen, monikerroksinen laminointi luo tyhjiä tiloja kerrosten väliin, mikä parantaa merkittävästi imukykyä.
Perinteisen *ciqing*-paperin (tummansininen-värjätty paperi) tuotanto vaatii mulperipuun-kuoren pohjapaperin vedenabsorptionopeuden, joka on suurempi tai yhtä suuri kuin 25 g/m²·s. Digitaalisen lämpösiirtotulostuksen pohjapaperi vaatii paksuustoleranssin 0,05–0,1 mm ja pinnan karheutta enintään 3 μm. Päällystykseen tarkoitetun pohjapaperin tuhkapitoisuutta säädellään välillä 8–15 %, kun taas päällystämättömän painopohjapaperin valkoisuus on suurempi tai yhtä suuri kuin 82 % ISO. Elintarvike{12}}pohjapaperin on täytettävä elintarviketurvallisuusstandardin GB 4806.8-2022 mukainen raskasmetallien siirtymäraja, joka on enintään 3,0 mg/kg lyijylle ja enintään 1,0 mg/kg arseenille.
Pohjapaperi luokitellaan luokkaan I, Grade II ja Grade III käsittelyn tason perusteella. Rengasmurskauslujuus on keskeinen luokittelukriteeri aallotusväliaineelle; Esimerkiksi vaatimukset ovat suurempi tai yhtä suuri kuin 4,5 kN/m luokassa A, suurempi tai yhtä suuri kuin 3,5 kN/m luokassa B ja suurempi tai yhtä suuri kuin 2,5 kN/m luokassa C.